Kylläpä onkin taas mieliala menossa reippaasti alamäkeen. Huomenna on viimeinen työpäivä tässä paikassa, viimeinkin. Mutta jatkosta ei sitten olekaan mitään tietoa ja juuri sen takia alkaa taas masentaa.. Hakemuksia kyllä on lähetetty ympäri maata, mutta eipä tunnu kenellekään kelpaavan tämmöinen valmistumaton ja vain vähän työkokemusta omaava..Nyt ahistaa ajatus, että pitää mennä anelemaan töitä edellisestä työpaikasta josta niin tohkeissani lähdin keväällä pois "parempiin hommiin". Ja sitten tämä onkin syvältä puosta. En oikeesti ymmärrä miksi mut tänne otettiin tähän työhön, jos en mä sitä kuitenkaan saa toteuttaa! Aina ollaan melkein kädestä pitäen neuvomassa jos jotain tekee ja kehitysehdotuksia ei oteta ikinä todesta. Mä kun kuvittelin, että mua täällä kuunneltaisiin! Hitto, että ihmiset osaa olla kaksnaamasia välillä, minkä ihmeen takia mä en sitä osaa nähdä? Mun suurin ongelmani on aina ollut se, että mä luotan ihmisiin jo ensimmäisestä tapaamisesta. Nyt, kun sen tiedän, en luota enää yhteenkään tapaamaani ihmiseen, vanhat ystävätkin joutuu välillä suurennuslasin alle..Ääripäästä toiseen siis, ei hyvä.