Mulla on parin vuoden ajan ollut aivan hävyttömän ruma keittiöjakkara, mutta en ole tullut ostaneeksi uutta. Syitä tähän löytyy kyllä; ensinnäkään ei ollut ylimääräistä rahaa, minkä olisi malttanut tähän laittaa, koska vanha oli kuitenkin käyttökelpoinen. Ikinä se ei kyllä kaupassakaan mieleen juolahtanut.. Tärkein syy on kaiketi kuitenkin pieni ympäristöihminen sisälläni, joka on jo muutaman vuoden ajan tahtonut ulos. Järkikin perhana on sen puolella! Joten, tässä tulos:
605615.jpg

Mies oli kultainen ja maalasi tuon rungon (huomatkaa muuten, että nuo keltaiset nupit ovat alkuperäistä väriä, ne piti kuulemma suojata maalaukselta?), itse harjoitin kärsivällisyyttäni päällystysten kanssa. Istuinosaa oli helppo pitää kaavalle mallina, mutta nuo astinlaudat on "sinnepäin". Päälliset nidottiin paikoilleen (isäpuoli auttoi =), ja siinä sitten venyteltiin niitä paikoilleen miten vain parhaiten onnistui.
Pehmeä se ainakin on istua, äsken istuskelin hellan edessä. Mä en uskalla kiehumista odottavalle maidolle kääntää selkääni, joten pakko siihen oli jäädä odottelemaan..pokkari kädessä =P