Havaintoja tien päältä:

Matka siis alkoi Tukholmasta, Viking Linen terminaalista. Ensimmäinen pieni peuralauma nähtiin kun päästiin ulos kuapungista, matkan varrella niitä nähtiin paljon! Näimme myös tavallisia lehmiä, mustia lehtiä, valkoisia lehmiä, yksiutareisia lehmiä, lehmähevosia, hevosia ja lampaita. Ja ehkä vuohia. Niin, ja haukkoja, sekä lennossa, että istuskelemassa riista-aidan päällä. Riista-aitaa riitti muuten koko matkalle, ja paljon oli myös tietä, jolla oli sellainen keskiaita. Aina sellaisen aikana ohituskaistat vaihtelivat parin kilometrin välein, ettei pitkään tarvinnut kärvistellä asuntoauton takana.

Suuria pajupeltoja oli myös, tiheitä ja siistejä. Melkein tekisi mieli itsekin pistää pienelle palstalle pajuviljelmä pystyyn.

Matka:

Kuljimme E4-tietä Tukholmasta Jonköpingiin asti, siellä käännyttiin 40-tielle, jota pitkin pääsimme mukavasti Mölndaliin. Matkalla pysähdyimme Grännassa sijaitsevan raunion viereen pystytetylle levähdyspaikalle. Ihan kivan näköinen ravintola, siistit vessat ainakin. Ostoksia ei tehty, vaan käytiin katsomassa Brahehusin (linkki på svenska) rauniota, jonne pääsi alikulkutunnelin kautta. Brahehus on Per Brahen 1600-luvulla rakennuttama talo, joka paloi vuonna 1708. Talon sijainti kuvastaa miehen suuruutta (vaikkei hän siinä asunutkaan..), korkealla paikalla järven rannalla. Järvelle katsoessa näkee selvästi Visingsö:n saaren ja sen viljelmät. Siskon kanssa kiipeiltiin vanhoissa vessoissa =) Edistyksellisestä talosta kun löytyi sisävessa, jonka reikä johti suoraan pihalle..mahtoi vetää takapuoleen talvella XD. Itseasiassa niitä vessoja oli kaksi, toisessa riitti aukkoa ylöspäinkin aika tavalla, joten se taisi olla kakkoskerroksen wc. Tai sitten se oli tuuletusta varten.

Sieltä sitten jatkoimme matkaa Gunnebo Slottiin (linkki Ruotsin wikipediaan). Parkkipaikalta kartanoon johti melko jyrkkä ylämäki, jonka päältä talo pikkuhiljaa nousi näkyviin. Kauniita istutuksia ja rakennuksia piha piukassa. Aluksi syötiin 1700-luvun hengessä, emäntä kertoi ummet ja lammet ruoista, mutta korvaan tarttui vain jotain ruisleivästä ja sitruunarisotosta. Ja siitä ruisleivästä tuli viimeiset ruotsin kuuntelut mieleen, en sitäkään sanaa olisi muuten tunnistanut. Ruoka oli erikoista sekä syötävää, leipä hurjan hyvää ja juomana ollut olut maistui ihanalta. Normaalistihan en oluesta pidä, mutta tuohon ruokailuun se kyllä sopi täydellisesti. Ruokailun jälkeen lähdettiin opastetulle kierroksella. Opas puhui lujaa ja selvästi ääntäen, jälleen tuli ruotsinkuuntelut mieleen. Kuuntelin ja tulkkasin pikkusiskolle, sen mitä ymmärsin :)

Yhden pariskunnan kanssa juteltiin vähän enemmänkin, he kun olivat joskus olleet Kuopiossa opiskelemassa taidetta! Pieni maailma siis :) Heiltä saatiin vähän ajo-ohjeita merenrantaan, mutta eipä löydetty. Tie oli sitä mukavaa keskiaidallista laatua, jonka huono puoli on se, ettei ole kovinkaan helppo palata takaisinpäin kun on mennyt ohi risteyksestä..tottahan se ranta löytyi ja sisko pääsi uimaan. Minä keräilin sinisiä simpukanpalasia ja soitin Miehelle kotiin. Lähellä oli ettei itku päässyt, kun iski hirveä koti-ikävä. Kaukana ollessa huomaa kyllä miten hyvä kotona onkaan olla. Ei siellä reissussakaan kamalaa ollut, päinvastoin.

Rannalta lähdettiin vielä kohti Skaraa, jossa meitä odotti kulkijakoti. Paikalle saavuttiin myöhään illalla, vähän tarkisteltiin seuraavan päivän reittejä ja painuttiin sitten nukkumaan.

 

Matkaneuleeksi vaihtui puuvillainen paita, jonka aion antaa kummitytölle yksivuotislahjaksi. Tällä hetkellä se on päättelyjä vaille valmis, joten kuva tulee vasta loppuviikosta. Kamerakin kun on lainassa, se on tänään räpsimässä kuvia Elämä lapselle-konsertissa.